maanantai 13. kesäkuuta 2011

Taas pioneita, koettakaa kestää

Nyt seuraavat pari viikkoa on pionihulluus meneillään, eli pyydän anteeksi jo etukäteen, MITÄÄN muuta ei mahdu tällä hetkellä ajatuksiin. Kävin naapurini pihamaalla kuvaamassa aivan ihastuttavia pioneja.
ihana väri.
Tämän oikean puoleisen pionin hän on saanut omalta äidiltään jakotaimena, jonka hänen äitinsä on saanut taas omaltaa, joten iäksi on arvioitu noin 100 vuotta.Wau....olin ihan kade moisesta wanhasta pionilajikkeesta, ihanaa tietää , että muutkin on pionihulluja.
heillä kasvaa myös valtavan ihana viiniköynnös, heidän talonsa on samoinperin kuin meidän, joten olettaa saattaa, että meilläkin viiniköynnös menestyisi, sen verran paahteinen on takapiha.
olisihan se älyttömän kiva. Mutta taidan tyytyä ihailemaan naapurin köynnöstä.
***
Sitten vilkaisu minun pionipenkkiini.
Tätä jaksaisin kuvata vaikka miten.
Valkoiset pionit tuoksuvat ihanalta.
Herkkää...juuri avautumassa...nuuh...nuuh...
Minulla punaiset pionit  pidättelevät kauneuttaan vielä nupuissaan ja sehän sopii minulle, ei olisi kiva kun kaikki yhtä aikaa kukkivat, on mitä odottaa.

nooh..onhan mulla muitakin kukkia, tällä hetkellä myös juhannusruusua ja toinen (äitini pihasta) wanha ruusu, jonka nimeä en tiedä, mutta muistan sen olleen siellä kauan.
tässä vaaleanpunaisessa ruusussa on pienet, kerrotut kukat ja niitä on paljon, varmaan siksi, koska eivät ole kuin päivän pari kauniina ja sitten kuihtuvat pois.

Voi sentään, miten paljon olisi teille näytettävää, niin ihania kuvia olen viikonlopun aikana saanut, niin kuin nyt tämäkin ruusuterälehti...ihan pelkkää rakkautta koko kukka.
ja sitten, kerrankin minä maltoin hiipiä niin hiljaa tämän suloisen perhosen luokse, että sain siitä kuvan.
Kävin eilen myös toisen ystävättäreni luona ja hänellä on minusta oikein hauska wanha pyörä, kasseineen kaikkineen.
Tässäpä nämä nyt tällä erää, odottelen sadetta edelleen saapuvaksi, tiukassa on. Pihkura sentään.
***
Ihanaa kesäistä viikkoa teille ihan kaikille ja kiitos kommenteistanne.

Tuija